Ida

 Moi! Olen 16-vuotias tyttö Turun seudulta. Mulla on kolme hevosta, Falkki, jonka seikkailuista tämä blogi kertoo, Olli & Pauli, jotka ovat eläkepäiviään viettämässä tallissamme. Löytyy toki muitankin karvakorvia, mutta vaikka söpöjä ovatkin, ne eivät kovin olennaisia ole.. :)

 Ratsastuksen aloitin aika lailla samoihin aikoihin kun opin kävelemään. Eläkeponimme Pauli tuli meille siskoni käyttöön kun olin vielä vauva, joten talutusponi oli heti käytössä. Paulin kanssa pääsin ainakin tutkimaan kentän hiekkaa lähemmin jo nuorena :) Perus shettisluonnetta siinä kyllä on!

Pauli ja minä

 Esteitä hyppäsin ensimmäistä kertaa varmaan noin 5-vuotiaana. Taisin samana vuonna käydä jo ensimmäisen ristikkoluokkanikin. Tosin, en ikinä kisannut Paulilla, vaan aina ratsastuskoulun poneilla. 

2009?

Ratsastajana mua voi kuvailla yhdellä sanalla: kärsimätön. Tiiän, se on tosi huono juttu, mutta nyt oon vähän oppinut paremmaksi :D Mua vaan rupee ärsyttämään tosi paljon jos joku ei heti suju, ja kun oon muutenkin tosi äkkipikainen ihminen(räjähdän helposti) niin joudun joinain päivinä pitämään monet välikäynnit, jolloin vaan lasken kymmeneen ja hengitän syvään. Tosin, ikinä en ole hevoseen purkanut raivoani.
Nykyään, henkisen valmennuksen ansiosta oon saanut asetettua mulle tärkeitä asioita järjestykseen, joka on auttanut mun treenausta tosi paljon.

Yleensä oon kyllä positiivinen ihminen. Kun kisat menee huonosti, angstaan ensin 5min, jonka jälkeen alan miettiä järjellä, mikä meni pieleen, mitä voin tehdä sen korjaamiseksi. Sitten etsin suorituksista hyviä puolia ja niillä jaksan seuraaviin kisoihin asti :)

Mulle on sanottu, että kisoissa vaikutan hiljaiselta ja yksinäiseltä, mutta... en kyllä tiedä :D Kisoissa keskityn täysillä siihen kisaamiseen, (tosin radankävelyt Terhin kanssa on vähän...) en seurustelemiseen. Hiljainen en oikeasti ole, en missään nimessä!

Siinä se tais olla, kiitos ja kumarrus!