Pieni kuvaushetki

Muutama ekaa kuvaa on kaverin ottamia. Oli hirveen aurinkoinen päivä, tuuli lujaa eikä Falkkia kiinnostanut poseerata niin ei kovin moni onnistunut mutta saatiin ainakin pari suht siedettävää kuvaa :D Ei olla kovin hyviä malleja.

♥ Miten mä voin ikinä löytää toisen yhtä ihanan hevosen?

Falkin lempipuuhaa on aina ollut korvien rapsuttelu!

Tänään oli vähän tylsää niin päätin sitten mennä leikkimään Falkin ja kameran kanssa. Kokeilin myös uutta kuvanmuokkausohjelmaa niin meni vähän överiksi mutta älkää välittäkö :D

Mamma mikä toi sun lelu on? Anna mä katon lähempää!

Tää on ihan oikeasti Paulin yleisin ilme :D Sen pitää aina tunkea sen turpa ihmisten naamaan.. 

Hyviä(?) uutisia; oon menossa torstaina kattomaan paria hevosta, niinkuin myös ensi viikolla kolmea. Peukut ja varpaat pystyyn että löytyisi edes yksi mukava hevonen!

Kännykkäkuvia ja turhaa selitystä

En laske tätä vielä ihmeparantumiseksi mutta; Falkki seisoo (melkein) tasapainoisesti neljällä jalalla viiteen viikkoon!

Tältä F näytti vielä toukokuun lopussa.. Ei oo todellista miten hyvässä kunnossa se oli :(

No voi miten nätti. Tässä F eilen. Sillä on tommoinen mukava "pikku" kesämaha. (Mutta; se pitää tässä painoa oej.!!)

Taas uusi kengitys. Ihmekengitys nimeltään. Jossei tämä auta niin ei kuulemma mikään. Lupaavaa.. 

F klinikalla ekaa kertaa. Tässä on seissyt vasta 2vk.

..jaaaa tässä on seissyt 5vk. Tästä näkee myös miten se on tuota jalkaa pitänyt. Ja on siis pitänyt sitä tuolla lailla ihan käytävälläkin, eli ei johdu vain tuosta syömisestä. 

Ell. mukaan F on kuin suoraan sädeluuontuman oppikirjasta.

Uusi tallikin on ollut jo jonkun aikaa valmis ja odottaa uusia asukkeja.. Saatiin kivat kumimatot karsinoiden pohjiksi!

Uudet tarhatkaan eivät ole vielä kovaan käyttöön päässeet.

Pauli oli viimeksi klinikalla seura-äijänä. Rohkea poni ei ole poistunut tallin pihasta kymmeneen vuoteen, saatika ikinä ollut hevosautossa.. Silti käyttäytyi paremmin kuin Falkki! (Joka sai rikottua klinikalla jo kerran paikkoja.. Huoh.)

Ehdin tässä käväistä kielimatkallakin. 

Hassua, miten tämmöinen pikkuasia saa mut niin iloiseksi. Mun hevonen pitää molempia etujalkoja maassa! Wohoo! 

Pessimistinä sanon kuitenkin; se on ihanaa että Falkin kivut on vähän helpottaneet, mutta sille voi olla kolme syytä.
1. Uus kengitys
2. Toinen, vahvempi kipulääke (luultavasti, duh?)
3. Tildren on alkanut vaikuttaa. Tämä on se suonensisäinen lääke jota annettiin, jolla kestää 6vkoa ennen kuin vaikutus alkaa.

Oon jotenkin ihan varma, että kahden viikon päästä kun kipulääkekuuri loppuu ja mennään taas klinikalle (silloin tildrenin vaikutusaika on ummessa) niin F ontuu samalla tavalla kuin ennenkin.

Tilannehan on nyt se, että jos tapahtuu joku Taivaallinen Jumalan ihme, (Falkki ei onnu enää ravissa tai laukassa) niin se saa jäädä harrastekopukaksi/pihakoristeeksi/annetaan se perhetutulle harrastekouluhepaksi jos hän sen huolii.


Harmi että mä en usko ihmeisiin.

Hevosenomistajan raskain päätös

Milloin pitää päästää irti?

Mistä sitä alottais.  Ehkä siitä, että Falkki on nyt seissyt 5 viikkoa tekemättä melkein mitään, eikä pienintäkään paranemista oo näkynyt missään. Heppa on vieläkin ihan kolmejalkanen. Ensimmäinen piikitys ei auttanut ollenkaan, sen jälkeen pistettiin vähän tujumpaa tavaraa suoneen. Vaikutusaika vaan saattaa olla jopa 6vkoa, mutta silloin 6 viikon päästä lääkityksestä kuuluisi pystyä jo ravaamaan puhtaasti. Silloin se on tehonnut. 

Nyt on mennyt 3vk lääkityksestä ja vieläkin ontuu. Ihan yhtä pahasti. F lepuuttaa jalkaa koko ajan eikä suostu ottamaan painoa sille. Eka piikitys auttoi sen verran että F ei enää lepuuttanut yhtä usein, mutta viime viikolla tuli määräys kokeilla ravia, edes ihan vähän. 

No, sen jälkeen jalka on näyttänyt vielä kipeämmältä, ja Falkki lepuuttaa sitä taas. Kyseessä siis oej.

Rtg -kuvathan oli ihan kamalan näköisiä, ja ennuste on tosi huono. Toivoa saatiin lähinnä siitä, että jos se tähän mennessä olisi jo näyttänyt edes vähän paranemisen merkkejä.. Mutta ei. 

Sädeluuontumahan on melkein joka tapauksessa molemmissa etujaloissa, joka meillä tarkoittaa sitä että vaikka jollain ihmeellä tuo oej. vähän helpottaisi, niin varmasti vej. alkaisi oireilla pian, koska F on pitänyt sillä niin paljon painoa. 

Ajan myötä toivokin on vähentynyt - ensin ajateltiin että ok, ehkä siitä olisi vielä kouluhevoseksi. Sitten tavoite oli tätiratsuna/harrasteheppana. Nyt kuitenkin alkaa näyttää jo tosi pahalta. Mä en todellakaan halua kituuttaa hevosta joka ei pysty edes ravaamaan tai saatika sitten seisomaan ilman hirveitä kipuja. Kipulääkekuurillahan tuo on, mutta edes sen aikana se ei ole yhtään parempi. 

Odotellaan nyt nämä loput kolme viikkoa ja toivotaan ihmettä tapahtuvaksi. 12 -vuotias hevonen kuoppaan.. Ei kuulosta kovin hyvältä. 

Kaikki hevosenomistajat jotka luette tätä: ens kerralla kun näette sen sulle rakkaan hevosen, miettikää hetki mitä tekisitte jos seuraavana päivänä sitä hevosta ei olisikaan. Ei ikinä voi tietää mitä tapahtuu. Saako se ähkyn ja kuolee siihen, jääkö se auton alle, katkaseeko jalan tarhassa.. Älkää ikinä lähtekö tallilta huonolla mielellä vaikka olisi mennyt ratsastus mielettömän huonosti. Koska sitä ei ikinä tiedä tuleeko seuraavaa kertaa. 

Kesäkuun alussa mulla oli kolme hevosta. Kohta mulla ei ole yhtäkään. Vanha herra Pauli pääsee myös taivaslaitumille tapaamaan ystäväänsä. Siitä en tosin ole katkera - se oli jo suunniteltu. Pauli on elänyt pitkän ja hyvän elämän, mutta Falkki on sentään 12 vuotias..

Mulla ei ole katumuksia Falkin suhteen. Tuolla laitumellahan se vielä seisoo ja lihoaa Paulin kanssa. Me aiotaan viettää niin paras viimeinen kesä yhdessä kuin vaan voidaan. Vaikka ei voida treenata yhdessä. Joka päivä mä oon istunut sen laitumella lukemassa kirjaa, ja joka päivä se hörisee ja tulee heti moikkaamaan ja jää mun viereen syömään. 

Falkki on varmaan puhtain yötä päivää laitumella oleva hevonen mitä suomesta löytyy. Mun ei ikinä tarvi sitoa sitä kiinni, se seisoo ja nukkuu silmät kiinni kun harjaan sen ja rapsutan sen korvia. 

Mä toivon ettei sitä päivää ikinä tarvitsisi tulla, kun se laitetaan pois. Mutta mä en kyllä aio pitkittää sen kipuja yhtään sen enempää mitä on pakko. Kyllä se on sen ansainnut.

Mutta miten voi mahdollisesti selvitä parhaan ystävän menetyksestä?