Silloin ja nyt; kehityksemme kuvina

Sain idean tehdä tällaisen postauksen, jossa kerron mun ja Falkin matkasta näiden parin vuoden aikana. Kertokaa ihmeessä, mitä piditte!

2v ja 4kk sitten, ensimmäinen kerta Falkin selässä. Oikeasti en ymmärrä, miksi se myytiin mulle.. Ratsastaa en todellakaan osannut, olin ihan paniikissa koko ajan, mutta pistettiin "iso" este (100cm?) eteen ja falkki vei mut siitä yli. Olin siis rakastunut! :D 

pari vkoa mulle tulon jälkeen. Haluan siis korostaa, F ei todellakaan ollut mikään rescuetapaus, multa se pikemminkin olis pitäny pelastaa! Harmittaa ja kaduttaa että en osannut sitä ratsastaa oikein, mutta minkäs teit..  Itse jos olisin ollut Falkin entinen omistaja, en todellakaan olisi myynyt itselleni.

Tammikuu 2011.  Hevonen kulki matalassa muodossa, mutta silti erittäin pitkänä. En itse huomannut ollenkaan että se liikkui todella huonosti. 

Ekat kisat maaliskuussa 2011. Jännitti niin paljon, että luulin pyörtyväni :D harjoituskoulukisoissa siis heC, prosentteja tais olla 61. F kulki noin upeasti..

Toiset estekisat. Luokkina 80 ja 90, taas paniikinomainen jännitys päällä. F kiipes nätisti esteiden yli ilman puomeja, vaikka mun meno oli juuri noin upeaa kuin kuvasta voi päätellä. 

Jo toukokuussa sain hyvän päähänpiston, että hei, starttaampa kolmansissa aluekisoissamme 105cm luokan. Arvatkaapas, miten meni? Jep, surkeasti. 

Kesäkuu 2011. Ei niin pahan näköinen, mutta ratsastettavuus kuitenkin oli aika huono. Ja minä en vieläkään osannut ratsastaa :D 

Kehityttiin kuitenkin kesällä aika paljon. Sain jo jonkinlaista käsitystä oikeasta muodosta. Silti, meno oli kamalaa. 

Este-Jussi. Kierrettiin koko kausi 100cm ratoja. Aina 4-12vp. Mulla ei selvästikään ollut yhtään reisilihaksia, kun jalka seikkailee jossain kaukana..

Varsin ratkaiseva hetki oli Porin aluekoulukisat, joissa menin heC, ja tultiin toisiksi tuloksella 65%.  Tästä alkoi into kouluratsastukseen, jossa kehityimme huimasti siihen aikaan. 

Syyskuu 2011 ja Raision aluekisat. Mentiin joukkoecup-luokka 100cm, ja saatiin ensimmäinen nollarata metristä.  Nolottaa myöntää, mutta se on tähän mennessä jäänyt ainoaksi :D

Tässä välissä on pitkä kuvaton tauko, koska Falkki löi marraskuun lopussa hokin syvälle jalkaansa, jonka takia se oli kävelytyksellä pari viikkoa. Kun aloimme taas liikkua pikku hiljaa, F vähän riehui ja reväytti lihaksensa ihan kunnolla. Siitä taas saikkua.. Ja vielä viimeisen kerran tammikuussa se reväytti taas lihaksen, tosin sillä kertaa ei niin pahasti, joten se parani onneksi pian.

Helmikuussa käytiin jo harjoitusestekisoissa hyppäämässä 80 ja 90cm!

Taas mentiin huimasti eteenpäin kouluratsastuksessa. Maaliskuussa 2012 oltiin seurakoulukisoissa vääntämässä heB, jossa oltiin toisia. Olin jo oppinut ihan oikeasti ratsastamaan hevosen peräänantoon ja takaosan alle. Falkilla tosin ei ollut sairastelun jälkeen voimaa, joka hankaloitti asioita. Suunta kuitenkin selvästi ylöspäin!

Toukokuu. F oli kasvattanut vähän muskelia, ja minä olin taas vähän parempi ratsastaja.  Huomasin Falkista, että se oli koko ajan hirveän energinen!

..Ja se energisyys myös näkyi. F kuskas mua pitkin ratoja, mulla ei ollut mitään hallintaa. Kuolaimet vaihtui pelhamiin, mutta ei niistä kyllä paljon apua ollut. Valmentaja ratsasti Falkkia muutaman kerran, ja se paranikin vähän. 

Taas huima harppaus kouluratsastuksessa. Alkukesästä ostin kanget ja treenailin niillä. (Valkun silmän alla tietenkin) Kesäkuun lopussa mentiin jo seurakisoihin kokeilemaan heA! Eikä edes mennyt huonosti. 61% vaikka vähän jännittynyt rata olikin. Silti ihan siisti!

Pitääkö edes sanoa? Kehityttiin nopeasti, esteratsastus ei kiinnostanut ollenkaan.

Ja nämä kisat sitten "katkaisi kamelin selän". F ei hypännyt, se oli löysä, pitkänä enkä saanut sitä millään kuuntelemaan. Otettiin hurja määrä puomeja ja vannoin etten enää ikinä hyppää. Enkä hypännytkään yli kuukauteen. 

Eka tuttari! Meni superhienosti, parin yliaikavirheen takia oltiin kuitenkin juuri palkintojen ulkopuolella, tuloksella -57!

Syksy. Mikään ei sujunut. Ei hyppääminen, ei koulu. Koko ajan ärsytti ja väsytti, niin mua kuin hevostakin. F oli tosi raskas ja hankala ratsastaa, uudella tallilla kaikki oli pelottavaa ja tarhasta oli kiva karata. 

Seurakisat, heA. Rata oli yhtä tuskaa, hevonen ei liikkunut, painoi kädelle. Turhauttavaa. Ihan hyvä tulos saatiin kuitenkin. 

Erittäin ratkaisevat treenit. Silloin tajusin, että hei, mun hevonen oikeasti on hyvä jossain. Ikinä se ei ole kieltänyt maastoesteillä, kaikki menee korvat hörössä. Paras fiilis ikinä, ja kuten olen aiemmin sanonut monesti, tälle tielle jäätiin :) Tästä kuvasta tulee aina niin hyvä fiilis, hevonen on selvästi niin innoissaan! 

Syyskuun lopussa vieläkin jatkui osittain se haluttomuus kouluratsastukseen, vaikka F näytti paremmalta kuin koskaan.  Lihasta löytyy!

Ja viimeisimmät kuulumiset olettekin varmaan vasta lukeneet. Edellisestä postauksesta selviää meidän fiilikset treenaamiseen ja Falkin nykyinen ulkonäkö :)