Ida & Falkors: Minä osaan, sinä osaat, me osaamme

Nyt juuri on todella hyvä fiilis treenaukseen. Falkki on pysynyt koko talven erinomaisessa kunnossa, takapakkia ei ole (vielä) tullut, vaan pelkästään ylöspäin mennään!

Treenistä pari viikkoa sitten, ja mä luulin että silloin oli superfiilis! Hah!

Treenasin pari päivää sitten pellolla kangilla, ja se meni niin järjettömän hyvin, että luulin sen olleen vain vahinko. Eilinen maastolenkki oli kyllä ihana, menin ilman satulaa, ja vähän kyllä jännitti kun vierestä meni kaksi moottorikelkkaa varsin reipasta vauhtia! Falkki kuitenkin vaan pörisi ja puhalteli, ja päästiin jatkamaan matkaa ilman keulimista :)

Maastossa otettiin laukkavetoja pitkää ylämäkeä ylös. Alas käveltiin rauhassa ja vedettiin henkeä, ylös mentiin vuorotellen täysiä ja koottuna. Super hyvää treeniä!

Mutta niin, edellispäivän treeni meni tosiaan uskomattoman upeasti. Vaikka itse sanonkin, niin kyllä huomaa että ollaan treenattu ahkerasti. Falkki on niin tottunut pellolla menemiseen, että sitä pystyy ratsastamaan ihan kunnolla vaikka siellä välillä painellaankin ihan täysillä.

Aloitin ravaamalla isoa ravia matalalla kaulalla, ja yritin vähän tunnustella hevosen fiilistä. Päädyin tekemään isohkoa kahdeksikkoa. Perusjuttuja, huolellisesti suoraan suuntaa vaihtaessa, ja kaarteissa hevonen sisäpohkeen ympäri. Vasen kylki oli aluksi aavistuksen jähmeä, mutta hetken taivuttelun ja väistätyksen jälkeen F tuntui yllättävän tasapuoliselta.
Välikäyntien jälkeen kokosin hieman lyhyemmäksi ja aloin tehdä temponvaihteluja, ensin kevyessä ravissa, sitten alhaalla istuen.

Täytyy tähän väliin kehua, että nämä pari kuukautta kun ollaan tässä kotona treenailtu, olen melkein päivittäin (aina koulua treenatessa) sisällyttänyt treeniin kokoamisia. Falkilla kun on luonnostaan tapana ravata varsin suorin jaloin.
Kuitenkin, treeni on selvästi auttanut, kun nykyään sen saa koottua ihan muutamassa sekunnissa ravaamaaan melkein paikallaan. Ensin tätä harjoitellessa oli hankalaa pitää takaosa kunnolla mukana ja polkemassa, mutta se on koko ajan helpompaa kun F saa lisää voimaa kantaa itseään.
Tosiaan, tein koottua ravia aina vain muutaman hyvän askeleen josta suoraan keskiraviin. Näin varmistuu, että takajalatkin jopa tekevät jotain. :)

Ja kyllä ne tossut lensivätkin! Vaikka lunta ei edes ollut ruununrajaan asti, oli erittäin helppoa saada F suuntaamaan energiansa ylös, eikä eteenpäin. Mahtava fiilis! Falkki tuntui oikein tanssivan hetkittäin :)

Pitkästä aikaa tuntui, että oikeasti osasin jopa istua Falkin selässä. Kuulostaa ehkä hassulta, mutta saan hyvin pidettyä jäntevän kropan ja katseen ylhäällä kun ajattelen: "Istu sillä tavalla miltä Terhin istunta näyttää! Leiki, että olet Terhi!" :D Ja vaikka en ole kuin kerran päässyt Airan istuntatunnille, muistan vielä hänen neuvonsa ja kyllä ainakin tuntui paremmalta kun istui vähän paremmin!

Laukkatreenissä ratsastin ensin isoja ympyröitä matalassa muodossa, yritin saada hevosen selän ylös ja takajalat kunnolla alle. Kyllä kuulemma näytti hyvältä kun koko ylälinja oli ylhäällä ja hevonen pyöreänä.
Tein kuitenkin laukassakin ensin kokoamisia. Ja oli kyllä naurettavan helppoa! Eipä ole kovin usein tunnetta, että hevonen laukkaa selvästi ylämäkeen niska korkeimpana kohtana, ja on vielä täydellisesti pohkeen ja ohjan välissä. Laukassa sama juttu kuin ravissa, siirtymisiä kootusta laukasta keskilaukkaan ja takaisin.

Tehtiin myös vähän laukanvaihtoja. Falkki usein vaihtaa etuosan ensin, niinkuin nytkin parissa ekassa vaihdossa, mutta sain korjattua vaihdot yllättävänkin hyviksi.
Toisen välikäynnin jälkeen ravattiin vielä eteen alas ja käveltiin pitkään. Huh, kun tuli molemmille hiki! :)

Että ilmeisesti ollaan juuri nyt erinomaisessa vireessä, kun on jo monta treenikertaa mennyt vähintäänkin näin hyvin. Hirveästi olisi himo kisoihin, mutta ei oikein missää ole juuri nyt!

Ainiin, vielä tähän postauksen loppuun; tammikuun lopussa oltiin Chevalux- tallilla harjoituskoulukisoissa, joissa menin varmuuden vuoksi vielä KN.Specialin. Superhyvinhän se meni, 66% ja 1. sija :)