Alotetaan mun rakkaasta shetlanninponiruunasta, Paulista. (Joka btw tänäänkin aamutalliin mentäessä löytyi käytävältä syömästä porkkanoita.. ninja-poni)
Pauli tuli mun isosiskolle, kun se oli 11v, Pauli oli sillon............. 10v? Melkeen ori vielä, ruunattu vaan vuosi ennen meille tuloa.
Se oli kuulemma ihan mahdoton! :D Äiti kerto, että aina kun sisko lähti maastoon (ei ollu kenttää vielä sillon), hetken päästä poni tuli takas ja sisko vihasena perästä. No, ne lähti aina vaan uudestaan, niin kauan että pääs samaa matkaa kotiin.
Mä opettelin ratsastamaan Paulilla. Muistan vieläki kun 4-vuotiaana ravattiin ekan kerran :---D Oli jännää! Pelkäsin oikeestaan Paulia, kun se oli niin temperamenttinen, mutta onneks äiti aina talutti.
Sitten kun kenttä valmistu vuonna -05, niin menin siellä itsenäisesti, äiti vaan kentän laidalla. Sieltä tultiin kyllä sitten alas ainakin kaksi kertaa joka päivä. No, takas selkään vaan! :)
Nyt Pauli on 22v, eikä sillä enää ratsasteta. Ajan kyllä kesäsin sillä aina kun vaan ehdin, ja siitä se tykkää! (Meillä on punaset kärryt ;);) tosimiehelle )
Pauli on muuten ollut aina terve, mutta silmistä ei niinkään.. Toinen silmä sokeutu pikkuhiljaa vuosien myötä, mutta menoa ei ole haitannut! Se kyllä näkee sillä sokealla silmällä luultavasti jotain hahmoja, mutta ei paljoa.
Ollaan kyllä päätetty, että heti kun toinen silmä rupee sokeutumaan, pistetään se lepoon. Eiköhän sillä oo mukavampi siellä.
 | |
| c. minä, nou hätä. Ja tiiän, se on läski :--D |
Sitten on semmonen suokkipoika kuin Oliveri, eli Oltsi. Oltsi on ex-ravuri, tosin ei oo juossu paljoa, kun ei jalat kestäny. Ei niissä kyllä ell. mitään vikaa löytäny, mutta aina radalla rupes ontumaan. Nojaa, vaikka jalka ois kestäny, nii pää ei ! Oltsi on tunnetusti hermoheikko :--D Aina jos tapahtuu jotain jännää, se on ihan kuset housuissa. Maastossa se tykkää niiailla kaikelle mahdolliselle.
Yks parhaista on tämmöne; Yhelle tutulle metsätielle oli ilmestyny halkoja. No, Oltsilla kesti pari kuukautta tottua niihin siinä. Mut sitten ku ne yks päivä oli kadonnu siitä, niin HUI! Jouduttiin taistelemaan se siitä kohdasta ohi.. lol
 |
| c. minä, vieressä oltsin aviomies Pauli. |
 |
| apua äiti, mikä toi on?! |
Hmm, mun kyllä nyt pitää kertoa yhestä hevosesta, joka oli meillä vuoteen -01 asti, eli olin tosi pieni, etten muista kunnolla sitä, mutta äitille se oli kaikkein tärkein kaikista. Itseasiassa kyllä se oli mun ensimmäinen hevonen, olin 5v kun se lopetettiin. (Se oli siis mun nimissä)
Lämminverinen ravuri-ori Speedy Envoy, eli Pepe tai Speedy.
Äiti aina kertoo tarinoita, kuinka ne oli Pepen ja Oltsin kanssa maastossa (Oltsi oli juoksija sillon vielä), äiti Pepellä ja iskä Oltsilla. Ne otti yhellä suoralla vähän lujempaa, Oltsi nelisti niin lujaa ku kavioista lähti, mut sit rupes kuuluu takaa kip-kop-kip-kop, kavioiden ääntä, ja iskä katto taakse: Pepe vetää ohi ravilla! :--------D
Mahtavaa. Ite en siitä muuta muista, kuin sen, että sillä oli aina jalat täynnä nestettä, ja äiti talutteli surullisena sitä puol tuntii joka ilta. Se päätetiin sitten päästää vihreämmille laitumille 2001, kun yks aamu se ei pystyny kävelemäänkään.
 |
| Meillä on tommone muistotaulu seinällä. Anteeeks laadusta.. |
Mun kaverit on kyselly multa, että eikö mulla oo yhtään ikävä Goliatia. No tottakai on! Mietin kyllä aika useinkin, että mitäköhän sille kuuluu, mutta mä tiiän et sillä menee hyvin.
Multa on kans kysytty että ostaisinko mä sen takas, jos se olis myynnissä. Mut tohon en kyllä tiiä varmaa vastausta, luultavasti ostaisin. Paristakin syystä.
Ensinnäki se on varmaan oppinu jotain tapoja siellä ypäjällä, toiseks, se tuskin on enää niin jäykkä, ja nyt mäki osaisin ratsastaa sitä jotenkin. :)
En oo kyllä myyntipäätöstä hetkeäkää katunu! Siellä sillä on asiantunteva omistaja ja hyvät hoitajat. Mikäs sen
parempaa? (: Tietenki mä kaipaan meiän hyviä hetkiä, joita oli kyllä harvoin..
 |
| Ekat kisat.. ♥ |
Ja sitten tuli Falkki! Kun menin kattomaan sitä, ihastuin siihen heti. :) Mut kuulin vaan yhen jutun sen terveyteen liittyen, jonka takia mun innostus lopahti siihen. Mut ell. tarkasti sen, ja kerto että heppa on terve, ei mitään ongelmaa! No, se oli sitten mun. :----)
Olin ihan innoissani, ostin sille harjoja ja brodeeratun fleeceloimen yms..
Oon oppinu Falsun kanssa paljon, mm. miten ratsastetaan hevonen peräänantoon, miten tehdään sulkutaivutus jne, mutta ennen kaikkea oon oppinu luottamaan hevoseen! Ton kanssa voin lähteä maastakäsin vaikka pelkän naruriimun kanssa maastoon!
Ja tällä tiellä kuljetaan toivottavasti pitkään! :)<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Laita kommenttia!