edelliseen postaukseen viitaten, mun kissa kuoli.
Kultsi. Se, joka oli sillon siellä kohdunpoistossa.
Kultsi jätti tän maailman keskiviikkona, 25.8.2010. Jäi auton alle.
Ja nyt te, jotka olette sitä mieltä, että se on mun vika - mitäs pidän kissojani ulkona - oon teidän kanssa ihan samaa mieltä. Ei ois pitäny päästää sitä ulos.
Jos olisin pitänyt sen sisällä.. Jos olisin tehnyt jotain eritavalla.. Kultsi ei ikinä ennen oo menny autotielle, varsinkaa leikkauksen jälkeen kun sen hormoonitkaa ei hyrränny.
Mutjoo, hautasin mun kullan sillon aamulla. Annoin sille sen harjan mukaan. Se nautti, kun sen mahaa harjas sillä..
en muista mitä tein edellispäivänä, enkä muista mitä mun pitäis tehdä huomenna.
Väsyttää. En jaksa keskittyä mihinkää.
Mun huone näyttää sikolätiltä. En haluu siivota, ettei muistot katoa. Niin tyhmältä kuin se kuulostaaki..
Käyn joka päivä sen haudalla. Istutin sinne sinisiä kukkia. Sit ku ne on juurtunu, laitan koristekivistä reunuksen siihen haudalle. Tein myös ristin, johon poltin Kultsin nimen. Otan kuvan joskus..
Ens kesänä istutan vielä valkosia ja punasia kukkia siihen. :)
Ihanku kukaa ei ees suris sitä! Kaikki on iha normaalisti. Nauraa, juttelee, hymyilee. No, ei oo mun ongelma.
Eikä sit mitään itkua et "yhyy angst oot masentunu lol". Taino miksei, senku laitatte =)=)=))))=)) Piristäis mukavasti.
Tää elämä ei oo mulle enää, ei ilman sua, kulta. (.....AINOOOOO HIHIHIH BUSTED.......)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Laita kommenttia!